Minkälaisia taitoja ilmastokriisissä tarvitaan?
Minun ilmastotaitoni -verkkodokumentissa pohditaan ilmastokriisissä tarvittavia taitoja. Dokumentti koostuu taitojen harjoittajien haastatteluista ja harjoitteista, joiden avulla voit kartoittaa omia ilmastotaitojasi.
Dokumentti sai alkunsa, kun taiteilija-tutkija Henna Laininen ja äänisuunnittelija Eero Nieminen alkoivat monien muiden tavoin huolestua tulevaisuudesta. Miten varautua sään ääri-ilmiöihin, ruoantuotannon romahdukseen tai energialähteiden hupenemiseen? Riittävätkö digiajan tiedot ja taidot vai kannattaisiko opetella jotakin uutta – ilmastotaitoja?
He lähtivät tutustumaan ihmisiin, jotka pyrkivät harjoittamaan kestävää elämäntapaa muuttuvissa ilmasto-oloissa. Matkan aikana paljastui, että mahdollisia tulevaisuuksia on monia. Voimme varautua sivilisaation romahdukseen, unelmoida permakulttuurista ja rakentaa energiatehokasta yhteiskuntaa. Toisinaan osallistumme näihin kaikkiin tarinoihin jopa saman päivän aikana: hamstraamme säilykepurkkeja pandemian säikäyttämänä, tilaamme satokassin lähiviljelijältä ja vaihdamme sähkösopimuksemme tuulisähköön. Tässä verkkodokumentissa pääset kuuntelemaan, miten moninaisin tavoin ilmastotaitoja voi lähteä opettelemaan!
Verkkodokumentin sisarteoksena syntyi myös kaksiosainen Minun ilmastotaitoni -radiodokumentti taitojen opettelun kokemuksesta. Kuuntele radiodokumentti:
- jakso Selviytymisen perusteet
- jakso Miten pää kestää?
Lue dokumentteihin liittyvä artikkeli ”Pauliina Helle opettelee ilmastotaitoja – vahvat paikallisyhteisöt auttavat sopeutumaan muuttuviin oloihin”
Yksilöiden taidoista systeemitason muutokseen
Minun ilmastotaitoni -dokumenttia tehdessä Hennalle ja Eerolle kirkastui, että ilmastotaitoja voi lähestyä monesta näkökulmasta. Proaktiiviset ilmastotaidot ovat työskentelyä kestävämmän tulevaisuuden turvaamiseksi: kansalaisvaikuttamista talouden rakenteisiin, oman elämäntavan kohtuullistamista tai vaikkapa siirtymistä paikallisempaan ruoan- ja energiantuotantoon. Reaktiiviset ilmastotaidot sen sijaan merkitsevät reagointia jo kohdalle osuneisiin kriiseihin: häiriötilanteissa selviytymistä, sosiaalisten konfliktien ratkomista tai vaikkapa helleaallon herättämien ympäristötunteiden myötäelävää kuuntelua.
Useimmat ilmastotaidoista sopivat samanaikaisesti molempiin kategorioihin. Särkikalojen pyytäminen hillitsee vesistöjen rehevöitymistä, mutta kalastustaito voi osoittautua hyödylliseksi myös erilaisissa poikkeustilanteissa. Paikallisyhteisöjen vahvistaminen ja hyvät vuorovaikutustaidot luovat pohjaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmälle elämäntavalle. Samalla vahvat ja toimivat yhteisöt oppivat reagoimaan joustavasti kriisitilanteissa.
Tämä verkkodokumentti keskittyy ilmastotaitoihin, joita yksilöt voivat opetella lähiyhteisöjensä kanssa. Osa taidoista liittyy fyysisten perustarpeiden turvaamiseen, kuten ruoan- ja energiantuotantoon ekologisesti kestävämmällä tavalla sekä selviytymiseen häiriötilanteissa. Vähintään yhtä tärkeitä taitoja ovat kuitenkin psyykkiseen ja sosiaaliseen selviytymiseen liittyvät taidot: tunnetaidot ja vuorovaikutustaidot. Kyky kohdata haastavia tunteita ja toimia ryhmässä lisäävät joustavuutta muuttuvissa oloissa. Turvallinen lähiyhteisö luo pohjan uusien taitojen oppimiselle ja auttaa ylläpitämään elämän merkityksellisyyden kokemusta.
Ilmastokatastrofin estäminen vaatii kuitenkin yksilöiden ja yhteisöjen valintojen lisäksi myös yritysten ja instituutioiden toimia, rakenteellisia muutoksia ja poliittisia ohjauskeinoja. Parhaimmassa tapauksessa erilaiset toimijat voivat tukea toisiaan ilmastotaitojen opettelussa. Oman elämäntavan kohtuullistaminen, lähiruoan kasvattaminen tai vuorovaikutustaitojen opettelu on innostavampaa, kun sitä tekee ystäväporukan, perheen tai työyhteisön kesken. Kansalaisvaikuttamisen, oman talouden hallinnan tai kodin energiaratkaisujen avulla on mahdollista vaikuttaa yhteiskunnan systeemitason muutokseen. Ilmastotaitoja osaavat yksilöt voivat myös toimia muutosagentteina omilla työpaikoillaan, yrityksissään ja instituutioissaan. Rakenteelliset muutokset ja poliittiset ohjauskeinot, kuten uusiutuvan energiantuotannon tukeminen tai lentovero, taas auttavat yksilöiden ja yritysten kestävämpiä valintoja.
Koska varmaa on vain muutos, tarvitaan monenlaisia taitoja ja toimia, erilaisten ryhmien toteuttamana. Kuten haastateltava Pauliina Helle innostavasti totesi: oikeita vastauksia on valtavasti!
Taitojen opettelu jatkuu – tervetuloa mukaan!
Minun ilmastotaitoni -hanke jatkuu vuonna 2022, kun Henna Laininen ja työryhmä toteuttavat ilmastotaitoja käsittelevän näyttelyn tai esityksen sekä työpajoja. Hankkeen jatkosta päivitetään tietoa tähän verkkodokumenttiin, joten kannattaa seurata sivustoa! Samalla verkkodokumenttiin lisätään Tutkimus-sivu, jossa ilmastotaitoja pohditaan taiteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimus-sivulla julkaistaan ilmastotaitojen oppimiseen liittyviä tutkimuksellisia ja pedagogisia haastatteluja, kuten historiantutkija Ulla Koskisen, tutkija Ari Savikon, ilmastokasvattaja Anna Lehtosen sekä yhteisöaktiivi Kai Vaaran haastattelut. Tervetuloa oppimaan lisää ilmastotaidoista myös tulevana vuonna!
Tukijat ja kiitokset
Minun ilmastotaitoni -hanke on osa Henna Lainisen tohtorin opinnäytetyötä Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan. Tutkimusta ovat tukeneet Tiina ja Antti Herlinin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Taideyliopisto. Minun ilmastotaitoni -radiodokumentin tuotanto: Hannu Karisto, Dokumenttiryhmä, YLE.
Kiitokset: BIOS-tutkimusyksikkö, Lea Kantonen, Antti Salminen, Suvi Sinervo, Joshua Finch, Oleg Izyumenko, Eljas Knuutila, Katja Koivisto, Kaisa Kortekallio, Ulla Koskinen, Leino Kuuluvainen, Kostaus Latoufis, Anna Lehtonen, Riikka Nevalainen, Tina Nyfors, Jatta Oksanen, Jaana Pirkkalainen, Ville Ropponen, Ari Savikko, Kai Vaara, Tere Vadén, Attac, Hermannin puutarha, Kestävän elämän kiertokoulu, Knuutilan kartano, Lillklobb Permaculture, Museokeskus Vapriikki, Nomad Town, Ruokaosuuskunta Oma Maa, 72 tuntia -hanke, Suomen Kalakirjasto, Vaunumäen yhteisö
Lähteet: ajatuksen proaktiivisista ja reaktiivisista ilmastotaidoista esitti haastattelussaan Pauliina Helle